Kulttuurishokki: Hyväksyntä
Kuten lupailin, nyt heti alkuvuodesta kirjoitan teille kulttuurishokki-sarjan seuraavasta osasta. Tällä kertaa on vuorossa hyväksyntä-vaihe, joka on usein näistä kaikista se tuntemattomin, ja tätä vaihetta ei usein lasketakaan erilliseksi osaksi. Itse halusin ottaa sen mukaan, koska mun mielestä tämä on kuitenkin tärkeä osa kulttuurishokki-prosessia ja tähän on helppo sisällyttää keinoja, joilla helpotin omaa shokkivaihettani.
Kulttuurishokki tarkoittaa siis vieraaseen maahan sopeutumisen vaikeutta. Siinä on monta eri vaihetta, jotka vähän vaihtelevat lähteen mukaan, mutta itse jaan sen valmistautumisen lisäksi viiteen; alkuihastus, kriisi, hyväksyntä, sopeutuminen ja paluushokki.
Millainen vaihe on hyväksyntä-vaihe?
× Tässä vaiheessa sen shokin olemassaolon tiedostaa ja se tiedostaminen saattaa helpottaa ylipääsemistä shokista
× Voi olla, että koti-ikävä jatkuu vaikka hyväksyt sen, ja kotimaata saattaa alkaa ajatella vuorostaan vaaleanpunaisten lasien läpi
× Samaan aikaan kuitenkin hyväksytään se uuden kulttuurin erilaisuus, eikä sitä vastaan olla enää niin jyrkästi kuin shokkivaiheessa
× Kaikki ei tunnu normaalilta, mutta ei myöskään enää kamalalta
× Oma identiteetti yhdistettynä ulkomailla asumiseen alkaa muotoutua
Miltä hyväksyntä-vaihe on minusta tuntunut?
Mulla hyväksyntä-vaihetta helpotti varmasti tieto siitä, että pian koittaa Suomi-loma, sillä taisin siirtyä tähän vaiheeseen jo ennen joulua. Tavallaan tieto siitä, että pääsee kotiin hetkeksi helpotti mua suuresti ja auttoi myös ikävän tunteisiin, jotka sen shokkivaiheen ehkä eniten laukaisivat. Viimeisinä viikkoina ennen lomaa teinkin tosi paljon kaikkea, eli tavallaan aktivoiduin taas enemmän shokkivaiheen jälkeen, vaikka tiesinkin että mulla on vielä Englanti-aikaa jäljellä taas nyt tammikuussa.
Hyväksyntä-vaihe siis tapahtui eniten mun korvien välissä, mutta aktivoi mut tekemään paljon kaikkea pientä. Käytiin esimerkiksi syömässä ulkona, luistelemassa, elokuvissa, lähdin vielä aika extemporena sinne Manchesteriin ja niin edelleen. Muistan myös pysähtyneeni pitkästä aikaa kuuntelemaan katusoittajia ja muutenkin viipyilin keskustassa taas hiukan pidempään ja keskityin miettimään Englannin hyviä puolia. Ja mä koen että nämä kaikki pienet, arkipäiväisetkin aktiviteetit auttoivat mua shokkivaiheen yli ja sitä tajusi taas, että vaikkei se arki nyt samanlaista olekaan kuin Suomessa, niin on se silti yhtä kivaa.
Just nyt koen ehkä olevani jonkinlaisessa hyväksynnän, sopeutumisen ja jopa paluushokin sekamelskavaiheessa :D Paluushokkihan tavallisesti iskee vasta kotiin palattua, mutta mä oon jo nyt pienessä paniikissa vaihdon loppumisesta niin pian, joten kai se voidaan jo paluushokiksi laskea haha. Mutta palataan seuraavaan vaiheeseen taas mahdollisimman pian!
Jos sä olet kokenut joskus kulttuurishokin, niin miltä hyväksyntä-vaihe susta tuntui? Mitkä asiat sua auttoivat tuolloin?
Tässä tekstissä käytetyt lähteet:
http://www.lossesintranslation.com/stages-of-immigration.php
http://opinto-opas.evtek.fi/4450.html
https://muuttolintu.com/2016/08/02/kulttuurishokki-ja-muut-ulkomaille-muuton-vaiheet/
× Samaan aikaan kuitenkin hyväksytään se uuden kulttuurin erilaisuus, eikä sitä vastaan olla enää niin jyrkästi kuin shokkivaiheessa
× Kaikki ei tunnu normaalilta, mutta ei myöskään enää kamalalta
× Oma identiteetti yhdistettynä ulkomailla asumiseen alkaa muotoutua
Miltä hyväksyntä-vaihe on minusta tuntunut?
Mulla hyväksyntä-vaihetta helpotti varmasti tieto siitä, että pian koittaa Suomi-loma, sillä taisin siirtyä tähän vaiheeseen jo ennen joulua. Tavallaan tieto siitä, että pääsee kotiin hetkeksi helpotti mua suuresti ja auttoi myös ikävän tunteisiin, jotka sen shokkivaiheen ehkä eniten laukaisivat. Viimeisinä viikkoina ennen lomaa teinkin tosi paljon kaikkea, eli tavallaan aktivoiduin taas enemmän shokkivaiheen jälkeen, vaikka tiesinkin että mulla on vielä Englanti-aikaa jäljellä taas nyt tammikuussa.
Hyväksyntä-vaihe siis tapahtui eniten mun korvien välissä, mutta aktivoi mut tekemään paljon kaikkea pientä. Käytiin esimerkiksi syömässä ulkona, luistelemassa, elokuvissa, lähdin vielä aika extemporena sinne Manchesteriin ja niin edelleen. Muistan myös pysähtyneeni pitkästä aikaa kuuntelemaan katusoittajia ja muutenkin viipyilin keskustassa taas hiukan pidempään ja keskityin miettimään Englannin hyviä puolia. Ja mä koen että nämä kaikki pienet, arkipäiväisetkin aktiviteetit auttoivat mua shokkivaiheen yli ja sitä tajusi taas, että vaikkei se arki nyt samanlaista olekaan kuin Suomessa, niin on se silti yhtä kivaa.
Just nyt koen ehkä olevani jonkinlaisessa hyväksynnän, sopeutumisen ja jopa paluushokin sekamelskavaiheessa :D Paluushokkihan tavallisesti iskee vasta kotiin palattua, mutta mä oon jo nyt pienessä paniikissa vaihdon loppumisesta niin pian, joten kai se voidaan jo paluushokiksi laskea haha. Mutta palataan seuraavaan vaiheeseen taas mahdollisimman pian!
Jos sä olet kokenut joskus kulttuurishokin, niin miltä hyväksyntä-vaihe susta tuntui? Mitkä asiat sua auttoivat tuolloin?
Tässä tekstissä käytetyt lähteet:
http://www.lossesintranslation.com/stages-of-immigration.php
http://opinto-opas.evtek.fi/4450.html
https://muuttolintu.com/2016/08/02/kulttuurishokki-ja-muut-ulkomaille-muuton-vaiheet/
Kommentit
Lähetä kommentti