ELLI in Southampton

Viimeisenä kokonaisena päivänä Englannissa lähdettiin tosiaan Salisburyyn jotta nähtäisiin kuuluisa Stonehenge. Stonehenge on ollut jo ala-asteesta lähtien mun niin sanotulla elämän bucket-listalla ja nyt vihdoin se kohta voidaan ruksittaa. Southamptonista Salisburyyn kesti junalla vain puoli tuntia ja toinen puoli tuntia istuttiin bussissa, joka vei meidät paikan päälle. Tuona päivänä oli vähän huono sää, vettä tihutti lähes koko ajan ja muutenkin taivas oli ihan harmaa, kuten kuvista näkyy ja siksi kuvien tunnelmakin on tosi melankolinen tällä kertaa :D Stonehenge on siis esihistoriallinen kivikehä Englannissa, eikä siitä ole vieläkään varmuutta että miksi se on rakennettu. Pitkään myös se oli mysteeri, että miten se oli onnistuttu rakentamaan eikä siitä voida vieläkään olla aivan täysin varmoja. Todennäköisesti kuitenkin sen rakentamisessa on käytetty samoja metodeja kuin pyramidien rakentamisessa. Stonehengen rakentaminen on kuitenkin ilmeisesti aloitettu suunnilleen 3000 e

Tänään on se päivä, kun mä lennän kotiin Suomeen pysyvästi ja jätän Englannin toistaiseksi taakseni. En olisi uskonut sanovani tätä, mutta se sattuu niin paljon enkä ole hetkeen ollut henkisesti näin rikki. Mä olin tosi kiinnostunut Englannista jo ennen vaihtoa, Englannin kulttuurista sun muista ja kirjoittelinkin siitä vähän tässä Miksi juuri Englanti? -postauksessa. Mutta en mä silti arvannut, että Englanti nappaisi näin ison palan mun sydämestä, vain yhden lukukauden aikana. Se on kuitenkin niin älyttömän lyhyt aika, että en etukäteen osannut  yhtään odottaa kuinka kovaa rakastuisinkaan tähän maahan. Viimeiset päivät yksin olivat ihan hirveitä. Ihan rehellisesti halusin niin kovasti vaan kääriytyä peiton alle, katsoa Netflixiä ja teeskennellä, ettei aika oikeasti kulu. Musta tuntui, että mä vähän lamaannuin. Mulla oli tosi paljon suunnitelmia mitä halusin toteuttaa vielä tammikuussa, mutta aika hurahti liian nopeasti taas. Ensimmäiset päivät Englannissa tammikuussa m

Taas olisi seuraavan kulttuurishokki-sarjan osan vuoro! Tämä onkin jo toiseksi viimeinen osa, ja tosi hassua ajatella että mun ensimmäinen postaussarja näkee päätöksensä näin pian. Musta tuntuu, että just nyt olen jo paluushokki-vaiheessa vaikka olenkin vielä Englannissa, mutta ehkä huominen postaus valottaa tätä teille hiukan lisää. Kulttuurishokki tarkoittaa siis vieraaseen maahan sopeutumisen vaikeutta. Siinä on monta eri vaihetta, jotka vähän vaihtelevat lähteen mukaan, mutta itse jaan sen  valmistautumisen  lisäksi viiteen;  alkuihastus , kriisi , hyväksyntä , sopeutuminen ja paluushokki.  Millainen vaihe on sopeutumisvaihe?  × Uusi kulttuuri alkaa tuntua kodikkaalta × Alkaa ymmärtää, ettei mikään maa ole toista parempi × Uuden kulttuurin tavat alkavat tuntua normaaleilta, vaikkei välttämättä kaikkea rakastaisikaan × Elämäntilanteen hyväksyy sellaisenaan ja arki tuntuu luontevalta, se kuluu eteenpäin aivan kuin kotimaassa × Olo tuntuu hyvältä uudes

Varsinainen vaihto-opiskelu täällä Englannissa on jo mun kohdalla ohi, sillä viimeinen koulupäivä mulla oli viime viikolla. Ja se oli oikestaan ainoa syy miksi tulin Englantiin vielä hetkeksi joulun jälkeen, sillä kyseessä oli tunti, josta ei voinut olla pois. Ajattelin avata teille nyt vähän millaista on ollut opiskella Englannissa, miten se eroaa opiskelusta Suomessa ja millainen on mun vaihtokoulu. Kuten tässä faktapostauksessa mainitsin, Southamptonissa on kaksi yliopistoa, ja mä siis tosiaan opiskelen (oikeastaan opiskelin) Southampton Solent Universityssä. Ja mä olin enemmän kuin tyytyväinen tuohon kouluun ja rakastuin siihen ihan täysin! Tuttavallisemmin Solentissa on "yhdistettynä" viisi eri koulua, ja käytännössä nuo vastaavat meidän suomalaisten eri aloja yhden koulun sisällä. Englannissahan ei ole ammattikorkeakouluja, vaan pelkästään yliopistoja, mutta omien havaintojen perusteella voisin sanoa Solentin vastaavan enemmän ammattikorkeaa ja University

Mun on pitänyt kirjoitella teille paljon enemmän itse Southamptonista, mutta en vaan oo millään ehtinyt! Enkä siis tarkoita, että mulla olisi ollut muuta tekemistä, vaan siis sitä, että postaan keskimäärin viisi kertaa viikossa ja aiheita on niin paljon, että Southampton-jutut ovat jääneet jalkoihin. Eipä vissiin oo ainakaan inspiraation puutetta heh? No mutta tosiaan, mulla on enää viikko aikaa täällä ja havahduin siihen, kuinka paljon mulla onkaan postausideoita Southamptonia koskien. Aloitetaanpa sen ideakasan purkaminen tällaisilla randomfaktoilla, joita oon painanut mieleen ja kerännyt puhelimen muistioon! Osa näistä on kuultu tarjoilijoilta, osa kavereilta, osa on omaa havainnointia ja oon mä näköjään oppinut jotain museoistakin, joissa ollaan käyty :D × Titanic lähti aikoinaan kohtalokkaalle neitsytmatkalleen Southamptonista. Täällä on siitä johtuen muistomerkki ja päämuseossa on yhtenä osana Titanic-museo. × Southamptonia kutsutaan täällä lähes aina nimellä &quo

Eilisen talviasu-postauksen jälkeen onkin sitten hyvä palata aurinkoisempiin kuviin ja tunnelmiin :D Me käytiin siis Brightonissa päiväreissulla vielä ennen joulua, mutta en silloin ehtinyt millään kirjoittelemaan teille siitä. Välistä on muitakin pienempiä reissuja jäänyt, mutta toivottavasti jaksatte lukea Englanti-juttuja myös sitten sen jälkeen kun olen palannut Suomeen haha. No joo, mutta tosiaan se Brighton! Olin kuullut siitä etukäteen kahta mielipidettä, joko sitä rakastettiin tai sitten siitä ei tykätty, eikä oikein mitään sieltä välistä. Mun mielestä Brighton kuitenkin osoittautui todella suloiseksi paikaksi, jossa olisin viihtynyt helposti pidempäänkin! Meiltä Southamptonista tuonne kesti junalla muistaakseni hiukan yli puolitoista tuntia. Brightonissa käytiin heti ensimmäisenä syömässä ja sitten pyörittiin aika kauan tuolla rannikolla. Mä rakastan merta, ja muutenkin kaikkia vesistöjä, niin tuota maisemaa oli kyllä ihana katsoa. Musta oli jotenkin ihanaa että tuol

kaikki postauksen kuvat © Morgana Barbeski Keksin pari päivää ennen lähtöä tällaisen hauskan postausidean, tai ainakaan en ole muualla vastaavaa nähnyt vaikka koitin jopa Googlailla :D Kokosin puhelimeen ylös satunnaisia ajatuksia lähtöpäivän ympäriltä, ja nyt siis puhutaan tästä torstaisesta lähtöpäivästä eikä siitä ihan koko vaihtoon lähdön ensimmäisestä. Tällaisia juttuja mun päässä siis pyöri tämän viikon tiistain ja lauantain välisenä aikana. × "Siis mitä ylihuomenna jo? Enhän mä oo ehtinyt tehdä vielä mitään." Tää on mulle aika yleistä, että vaikka olisin tehnyt esimerkiksi lomalla vaikka ja mitä, yleensä jossain kohtaa vähättelen kaikkia kokemuksiani. Ehkä tässä oli myös taustalla vähän sitä ajattelua, että kuinka nopeasti aika onkaan taas mennyt. × "Mitä jos en vaan lähtisikään vielä?" Totta kai mukaan mahtui myös perinteinen epäröinti. Munhan täytyy olla täällä Englannissa huomista koulupäivää varten, mutta mikään ei pakottanut mua l