Kulttuurishokki: Shokkivaihe



Nyt on vuorossa pitkästä aikaa kulttuurishokki-sarjan seuraava osa! Mulla kesti jotenkin tosi kauan päästä (vai joutua) itse shokkivaiheeseen, ja siksi tämän kirjoittaminen venyikin näin pitkälle. Yhdessä vaiheessa jopa ajattelin ettei se ehkä iskekään minulle, mutta tuli se sieltä loppujen lopuksi. Olen kyllä jo varmaan osittain hyväksyntävaiheessa just nyt, mutta otetaan shokkivaihe käsittelyyn ensin.

Kulttuurishokki tarkoittaa siis vieraaseen maahan sopeutumisen vaikeutta. Siinä on monta eri vaihetta, jotka vähän vaihtelevat lähteen mukaan, mutta itse jaan sen valmistautumisen lisäksi viiteen; alkuihastus, kriisi, hyväksyntä, sopeutuminen ja paluushokki.



 Millainen vaihe on shokkivaihe? 

× Ne alkuihastuksen vaaleanpunaiset lasit alkavat väistyä, ja aletaan nähdä uusi kulttuuri realistisesti.

× Uuden kulttuurin piirteet saattavat ärsyttää ja raivostuttaa suurestikin.

× Shokkivaihe etenee ja iskee usein hiljalleen.

× Tähän vaiheeseen voi kuulua masentuneisuutta, surullisuutta, stressiä ja huolta.

× Shokkivaiheessa koti-ikävä on usein suurimmillaan.

× Tässä voi ilmetä kommunikaatio-ongelmia, kun sen uuden kielen jatkuva kuuleminen ja käyttäminen turhauttaa.



 Miksi joihinkin kulttuureihin on vaikeampi sopeutua? 

Kulttuurierot ja varsinkin toiseen kulttuuriin sopeutuminen on kiinnostanut monia tutkijoita, ja esimerkiksi Richard Lewis on luonut kolmiomallin eri kulttuureista. Hän jakaa kulttuurit kolmeen ryhmään; lineaariseen eli yksiulotteiseen, multiaktiiviseen eli moniulotteiseen ja reaktiiviseen eli kuuntelevaan kulttuuriin. Mallin perusidea on selittää sitä, miksi meidän on vaikea ymmärtää toista kulttuuria ja mitä lähempänä toista ollaan tuossa kolmiossa, sen helpompi sitä toista kulttuuria on ymmärtää.

Englanti on vahvasti lineaarinen kulttuuri, eli Lewisin mukaan siellä ihannoidaan täsmällisyyttä ja tehtäväkeskeisyyttä. Tehtäviin keskitytään yksi kerrallaan ja suositaan järkeä tunteiden sijaan. Suomi on myös lineaarinen kulttuuri, mutta siihen on sekoittunut myös reaktiivista kulttuuria. Jälkimmäisessä suositaan hiljaisuutta, varovaista kehonkieltä ja kokonaisuuden hahmottamista.



 Miltä shokkivaihe on minusta tuntunut? 

Lewisin teoria on auttanut mua ymmärtämään paremmin sitä, miksi mulla kesti alkuihastus niin kauan ja syy siihen on se, ettei brittiläinen ja suomalainen kulttuuri ole kuitenkaan niin paljoa erilaiset. Kulttuurin perusjutut ovat hyvin samanlaiset ja siksi musta esimerkiksi koulunkäyntiin sopeutuminen on ollut helppoa, vaikka eroavaisuuksia siinäkin on. Suomalaisen kulttuurin reaktiivinen puoli on siis ollut se, mikä on vaikuttanut mun shokkivaiheeseen.

Shokkivaiheessa mä olen ollut tavallista väsyneempi ja olen halunnut viettää normaalia enemmän aikaa vaan yksin kotona Netflixiä katsellen. Oon halunnut nauttia erityisen paljon vaan hiljaisuudesta ja yksinolosta, ja olen vähän jopa vältellyt keskustaa sen takia. Brittien small talkit ovat muuttuneet sellaiseksi peruskauraksi, enkä enää hymyile hölmösti innostuksesta sen kohdalla. Koti-ikävä iski kunnolla kun kuuntelin ensimmäisen suomenkielisen joululaulun ja silloin olin oikeasti jopa surullinen. Tehtävien aloittaminen on ollut ihan supervaikeaa, vaikka loppujen lopuksi sainkin kaiken tehtyä ajallaan. Brittikulttuurissa mua ei ole oikeastaan raivostuttanut mikään, vaan mun shokkivaihe on koostunut lähinnä sellaisista oudoista masentuneisuuden tunteista.



neule Hollister × housut Zara × nahkatakki Zara × kengät Nike × minireppu Michael Kors

Kuitenkin, kuten alussa sanoin, olen jo shokkivaiheen paremmalla puolella eikä shokkivaihe kuitenkaan ole onneksi estänyt mua nauttimasta tästä vaihtoajasta. Ehkä jopa osittain jo hyväksymisen puolella, tai sitten se on vaan tämä innostus Suomi-lomasta haha. Koitan ehtiä kirjoittelemaan teille mahdollisimman pian (varmaan heti tammikuun alussa) hyväksymisvaiheesta ja siihen sisällytän samalla juttuja, jotka auttoivat mua shokkivaiheen yli.

Kirjoittanut ELLI
Avainsanat

Kommentit

Lähetä kommentti