Miksi juuri Englanti?

Miksi mä valitsin mun korkeakouluvaihdon kohdemaaksi Englannin? Tämä on kysymys, jota oon pyöritellyt päässäni jo jonkun aikaa enkä ole ihan varma onko siihen mitään mullistavaa syytä.

Mullahan oli alunperin kaksi vaihtoehtoa kohdemaaksi, Englanti ja Hollanti. Hollanti ja varsinkin Amsterdam vei mun sydämen ihan täysin vuonna 2015 kun olin siellä muutaman päivän lomalla ystäväni kanssa. Mä silloin totesinkin yhden yliopiston vierestä kävellessä, että hitto mä haluaisin joskus opiskella täällä. Mä muistelen niitä muutamaa päivää Amsterdamissa aina ihan älyttömän onnellisena ja mä haluaisin niin kovasti sinne uudelleen.

Hollanti kuitenkin jäi ihan viimeisillä viikoilla ennen hakua pois kuvioista, koska tulin siihen tulokseen, että Englanti on mulle hyödyllisempi kohdemaa kielen vuoksi. Totta kai Hollannissakin puhutaan tosi paljon englantia, mutta silti koin Englannin pystyvän kehittämään mun englannin kielitaitoa paljon paremmin. Kielitaidon kehittäminen kuitenkin on tosi iso osa vaihto-opiskelua.

Englanti oli mulla toinen vaihtoehdoista siksi, että mä oon aina jollain tapaa ihaillut tätä maata vaikken hakuhetkellä ollutkaan siellä vielä käynyt. Se kuitenkin oli aina ollut mulle yksi niistä maista, johon halusin päästä vierailemaan. Ei nähtävyyksiensä, suuruutensa, "cooliutensa" tai muunkaan sellaisen vuoksi, vaan ihan puhtaasti kulttuurin. Englantilainen kulttuuri on aina ollut todella lähellä mun sydäntä vaikken sitä vielä hakuhetkellä ollutkaan omin silmin nähnyt tai kokenut.

Muistan kun olen monesti katsonut telkkarista ohjelmia, jotka käsitteli englantilaista kulttuuria. Varsinkin englantilaiset dokumentit ovat aina olleet mun lemppareita, koska niissä pääsin vähän lähemmäs sitä kulttuuria ja englantilaisten ihmisten elämäntyyliä. Englantilaisessa kulttuurissa mua kiehtoi ja kiehtoo edelleen se tietty sivistyneisyyden tuntu, vaikka tiedän että Suomessakin opetuksen taso on jopa parempaa enkä tarkoita englantilaisten olevan mitenkään fiksumpia. Tarkoitan sitä yleistä tunnelmaa, joka huokuu vanhanajan sivistyneisyyttä. Sitä fiilistä, mikä mulla on Englannista voisi kuvailla kuninkaalliseksi, arvokkaaksi ja perinteikkääksi. Ja se on se mitä mä rakastan.

Mua kiehtoo suuresti Englannin kuninkaallinen perhe, käytöstavat, teehetkien tärkeys, perinteet ja niistä kiinnipitäminen. Mä myös rakastan sitä todella perinteistä englantilaista elämäntyyliä, ihan taloista lähtien vaikka tiedän että esimerkiksi Suomessa talot ovat paljon kauniimpia ja paremmin rakennettuja. Perinteisen englantilaisen näköinen asuinalue vaan on mun mielestä todella symppiksen näköinen vähän ränsistyneistä taloista ja rehoittavista puutarhoista huolimatta. Se kulttuurin kontrasti arvokkaan kuninkaallisuuden, tarkkojen käytöstapojen ja silti rennon elämäntyylin välillä on mun mielestä todella kiehtova.

neule Jack Wills × hame Primark × minireppu Michael Kors × kengät Kookenkä × kello Daniel Wellington

Ja oikeastaan siksi Englanti. Englantilainen kulttuuri oli sellainen juttu, jonka halusin nähdä arkipäivässä omin silmin ja elää siinä näiden elämäntyylissä itsekin. Kielikin oli tosiaan iso osa mun päätöstä, samoin kuin se että tänne on helppo tulla Suomesta vierailulle ja niin edelleen. Englannin ja Suomen välillä ei myöskään ole kuin kaksi tuntia, joka helpottaa suuresti yhteydenpitoa läheisiin. Ja vaikka kulttuurishokin shokkivaihe on jo täällä, mä en silti ole kertaakaan katunut päätöstäni lähteä vaihtoon tai valintaani kohdemaasta ♡