ELLI in Southampton

Viimeisenä kokonaisena päivänä Englannissa lähdettiin tosiaan Salisburyyn jotta nähtäisiin kuuluisa Stonehenge. Stonehenge on ollut jo ala-asteesta lähtien mun niin sanotulla elämän bucket-listalla ja nyt vihdoin se kohta voidaan ruksittaa. Southamptonista Salisburyyn kesti junalla vain puoli tuntia ja toinen puoli tuntia istuttiin bussissa, joka vei meidät paikan päälle. Tuona päivänä oli vähän huono sää, vettä tihutti lähes koko ajan ja muutenkin taivas oli ihan harmaa, kuten kuvista näkyy ja siksi kuvien tunnelmakin on tosi melankolinen tällä kertaa :D Stonehenge on siis esihistoriallinen kivikehä Englannissa, eikä siitä ole vieläkään varmuutta että miksi se on rakennettu. Pitkään myös se oli mysteeri, että miten se oli onnistuttu rakentamaan eikä siitä voida vieläkään olla aivan täysin varmoja. Todennäköisesti kuitenkin sen rakentamisessa on käytetty samoja metodeja kuin pyramidien rakentamisessa. Stonehengen rakentaminen on kuitenkin ilmeisesti aloitettu suunnilleen 3000 e...

Tänään on se päivä, kun mä lennän kotiin Suomeen pysyvästi ja jätän Englannin toistaiseksi taakseni. En olisi uskonut sanovani tätä, mutta se sattuu niin paljon enkä ole hetkeen ollut henkisesti näin rikki. Mä olin tosi kiinnostunut Englannista jo ennen vaihtoa, Englannin kulttuurista sun muista ja kirjoittelinkin siitä vähän tässä Miksi juuri Englanti? -postauksessa. Mutta en mä silti arvannut, että Englanti nappaisi näin ison palan mun sydämestä, vain yhden lukukauden aikana. Se on kuitenkin niin älyttömän lyhyt aika, että en etukäteen osannut  yhtään odottaa kuinka kovaa rakastuisinkaan tähän maahan. Viimeiset päivät yksin olivat ihan hirveitä. Ihan rehellisesti halusin niin kovasti vaan kääriytyä peiton alle, katsoa Netflixiä ja teeskennellä, ettei aika oikeasti kulu. Musta tuntui, että mä vähän lamaannuin. Mulla oli tosi paljon suunnitelmia mitä halusin toteuttaa vielä tammikuussa, mutta aika hurahti liian nopeasti taas. Ensimmäiset päivät Englannissa tamm...

Taas olisi seuraavan kulttuurishokki-sarjan osan vuoro! Tämä onkin jo toiseksi viimeinen osa, ja tosi hassua ajatella että mun ensimmäinen postaussarja näkee päätöksensä näin pian. Musta tuntuu, että just nyt olen jo paluushokki-vaiheessa vaikka olenkin vielä Englannissa, mutta ehkä huominen postaus valottaa tätä teille hiukan lisää. Kulttuurishokki tarkoittaa siis vieraaseen maahan sopeutumisen vaikeutta. Siinä on monta eri vaihetta, jotka vähän vaihtelevat lähteen mukaan, mutta itse jaan sen  valmistautumisen  lisäksi viiteen;  alkuihastus , kriisi , hyväksyntä , sopeutuminen ja paluushokki.  Millainen vaihe on sopeutumisvaihe?  × Uusi kulttuuri alkaa tuntua kodikkaalta × Alkaa ymmärtää, ettei mikään maa ole toista parempi × Uuden kulttuurin tavat alkavat tuntua normaaleilta, vaikkei välttämättä kaikkea rakastaisikaan × Elämäntilanteen hyväksyy sellaisenaan ja arki tuntuu luontevalta, se kuluu eteenpäin aivan kuin kotimaassa × ...

Varsinainen vaihto-opiskelu täällä Englannissa on jo mun kohdalla ohi, sillä viimeinen koulupäivä mulla oli viime viikolla. Ja se oli oikestaan ainoa syy miksi tulin Englantiin vielä hetkeksi joulun jälkeen, sillä kyseessä oli tunti, josta ei voinut olla pois. Ajattelin avata teille nyt vähän millaista on ollut opiskella Englannissa, miten se eroaa opiskelusta Suomessa ja millainen on mun vaihtokoulu. Kuten tässä faktapostauksessa mainitsin, Southamptonissa on kaksi yliopistoa, ja mä siis tosiaan opiskelen (oikeastaan opiskelin) Southampton Solent Universityssä. Ja mä olin enemmän kuin tyytyväinen tuohon kouluun ja rakastuin siihen ihan täysin! Tuttavallisemmin Solentissa on "yhdistettynä" viisi eri koulua, ja käytännössä nuo vastaavat meidän suomalaisten eri aloja yhden koulun sisällä. Englannissahan ei ole ammattikorkeakouluja, vaan pelkästään yliopistoja, mutta omien havaintojen perusteella voisin sanoa Solentin vastaavan enemmän ammattikorkeaa ja University ...